Sako 100 vuotta!

Suojeluskuntain yliesikunnan asepajana ensimmäiset vuotensa tunnettu Sako täyttää tänään 100 vuotta!

Toiminta aloitettiin 1919 Venäläisiltä Suomeen jääneiden Mosin-Nagant kiväärien korjaamisella ja kunnostamisella, ohessa korjattiin myös metsästys- ja urheiluammuntakalustoa. Perustamishetkenään Sako pitää 1.4.1921, jolloin asepajasta tuli oma, taloudellisesti itsenäinen yksikkönsä. Pian tämän jälkeen Sako alkoi ”valmistaa” aseita vaihtamalla kivääreihin Saksasta ja Sveitsistä ostettuja piippuja. Toiminta siirrettiin Helsingistä Riihimäelle tilojen käytyä liian ahtaiksi 1927 ja nimi muuttui samoihin aikoihin muotoon Suojeluskuntain ase- ja konepaja osakeyhtiö (lyhennettynä SAKO OY). Sako toimii edelleen samoissa tiloissa, joille se lähes 100 vuotta sitten Riihimäelle muutti.

Riihimäellä toiminta lähti toden teolla käyntiin M/28-suojeluskuntakivääreiden valmistuksella ja 1929 kuvioihin tuli mukaan myös luotien valmistaminen ja muutamaa vuotta myöhemmin alettiin ladata valmiita patruunoitakin. 30-luvun loppupuolella Euroopan poliittisen tilanteen kiristyessä Sako sai suuria pistoolinpatruunatilauksia, jotka mahdollistivat toiminnan laajentamisen tällä rintamalla. Sotien ja välirauhan aikana Sako latasikin yli 250 miljoonaa patruunaa. Riihimäkeä pommitettiin jo talvisodan aikana ja vaikka Sako säästyikin isommilta vahingoilta, katsottiin paikka liian riskialtiiksi näin merkitykselliselle tehtaalle. Patruunatuotanto päätettiin siirtää Tampereelle louhittavaan luolastoon, mutta luola valmistui vasta 1944, eikä tuotantoa ehditty sinne koskaan siirtää. Patruunoiden ohella sotavuosina Riihimäellä valmistettiin M/39 sotilaskivääreitä ja tehtaalla työskenteli jopa 800 työntekijää!

Sotien jälkeen Sakon tulevaisuus oli vaakalaudalla. Sakon omistava suojeluskuntajärjestö joutui valvontakomission kiellettyjen järjestöjen listalle ja tulevaisuus näytti hyvin epävarmalta. Toiminnan turvaamiseksi osakkeet siirrettiin Marsalkka Mannerheimin johtaman Suomen punaisen ristin nimiin ja toimintaa voitiin jatkaa. Aseiden ja patruunoiden kysyntä oli kuitenkin romahtanut toisen maailmansodan aiheuttaman piikin jälkeen ja Sakon täytyi keksiä, mitä uudenkarhealla konekannalla voitaisiin valmistaa, jotta toiminta saadaan jatkumaan kannattavana. Riihimäellä alettiinkin tuottaa mm. huulipunapuikkoja, tupakansytyttimiä ja erilaisia työkaluja ja -tekstiilikoneita.

Sakon johto kuitenkin halusi tehtaan palaavan juurilleen aseteollisuuden pariin ja Sako alkoi tuottaa jo sotien aikana hahmoteltua L42 luodikkoa. L42 kiväärin ohella lanseerattiin edelleen tuotannossa oleva 9mm Lugeriin pohjautuva 7×33 patruuna. Kivääriä kuitenkin kehitettiin edelleen ja varsinaisen läpimurtonsa metsästysaseiden suhteen Sako teki, kun se lanseerasi L46 mallin muutamaa vuotta myöhemmin. Luodikko saavutti suuren suosion niin Suomessa kuin Euroopassakin. Varsinaisen menestystarinan kivääristä kuitenkin tekee sen suosio Pohjois-Amerikassa. Vuonna 1952 USA:sta tuli Sakon suurin vientimaa ja vuotta myöhemmin tulos ohitti myynnin kotimaassa.

Viennin kasvaessa mallistoa haluttiin kasvattaa ja lanseerattiin malli P54, L57 Forester (myöhemmin L579), vipulukkokivääri VL 63 Finnwolf ja L61R Finnbear. Nyt Sakon mallistosta löytyi luodikko tilanteeseen, kuin tilanteeseen!

1960-luvulla muutoksen tuulet puhalsivat Riihimäellä. Kasvu oli kovaa ja Nokian edeltäjä Suomen kaapelitehdas osti yhtiön SPR:ltä. 60-luvulla Sako myös palasi valmistamaan sotilasaseita, saatuaan mittavan rynnäkkökivääritilauksen puolustusvoimilta. 60-luvun nousukausi kuitenkin kääntyi vuosikymmenen vaihtuessa alamäeksi rynnäkkökivääritilauksen tultua täyteen ja kannattavuuden heikentyessä tehtaan toimintaa jouduttiin supistamaan jatkuvasti.

1974 Sakon omistava Suomen kaapelitehdas muutti nimensä Nokiaksi ja osti Tikkakosken tehtaan. 1983 Yhtiöt sulautettiin OY Sako-Tikka AB:ksi ja kahta vuotta myöhemmin yhdistynyt yritys sulautettiin kokonaan Nokiaan. 1987 Sako-Tikka yhdistettiin Valmetin kivääritehtaan kanssa ja tällä kertaa nimeksi valittiin Sako-Valmet OY. Vuotta myöhemmin nimi palautettiin kuitenkin muotoon SAKO OY.

Seuraava merkkipaalu Sakon historiassa lienee 1996 julkaistu suursuosion saavuttanut Sako 75 kivääri, josta jatkojalostettiin kymmenen vuotta myöhemmin julkaistu edelleen tuotannossa oleva Sako 85. 90-luvun lopulla Sako kehitti yhteistyössä Lapuan ja Puolustusvoimien kanssa TRG tarkkuuskiväärin, jota pidetään yleisesti edelleen yhtenä parhaista tyyppinsä edustajista.

1999 Nokia myi osuutensa Sakosta Valmetille ja yhtiö päätyi Valmetin ja Rauma OYJ:n fuusion myötä osaksi Metso-konsernia.

Vuosi 2000 lienee yksi käänteentekevimmistä kotimaisen aseteollisuuden historiassa. Italialainen asealan jätti Beretta Holding osti Sakon ja yhtiön omistus päätyi kotimaan ulkopuolelle. Yrityskaupat ovat aina riskialttiita, mutta onneksi Beretalla ymmärrettiin hyvin Sakon vahvuudet.

Resurssien kasvamisen, uusien jakelukanavien aukeamisen ja suuren emoyhtiön tuen myötä Sako on voinut kasvaa nykyiseen muotoonsa ja kokoonsa. Sako ei suinkaan ole ainoa Beretan omistama yhtiö vaan joukossa on mm. Burris, Benelli, Franchi, Holland & Holland, Chapuis, Stoeger jne. Osana Berettaa Sako toimii useimpien Beretan omistamien brändien maahantuojana Suomessa ja Pohjoismaissa.

Pian Beretalle siirtymisensä jälkeen Sako lanseerasi ehkä historiansa suurimman hitin. 2002 julkaistua Tikka T3 ja myöhemmin T3x malliin päivitettyä kivääriä on valmistettu jo yli miljoona kappaletta! Historia ei tunne kovin montaa toista siviilimarkkinoille tarkoitettua pulttilukkokivääriä, jotka olisivat samaan valmistusmäärään yltäneet. Tämä on merkittävän suuri saavutus aikana, jolloin kuluttajalla on enemmän valinnanvaraa, kuin koskaan aiemmin!

Myös myöhemmin julkaistut Tikka T1x ja Sako S20 ovat saaneet erinomaisen vastaanoton.

Sako toimii tänään samalla paikalla, jolle se vuonna 1927 muutti. 2017 Beretta päätti käyttää noin 5 miljoonaa euroa Sakon vanhan tehdasrakennuksen kunnostamiseen ja modernisointiin, vaikka uuden hallin rakentaminen olisi todennäköisesti tullut edullisemmaksi. Viime vuonna Riihimäellä valmistettiin noin 113000 kivääriä ja suunta on edelleen ylöspäin. Tuotannosta vientiin menee jopa 98% ja tärkein vientimaa on Yhdysvallat, jossa Sakon ja Tikan aseet ovat suosituimpia eurooppalaisia kivääreitä. Muita tärkeitä vientikohteita ovat Euroopan ohella mm. Australia.

Jokainen tehtaalta lähtevä kivääri koeammutaan edelleen tarkkuuden ja laadun varmistamiseksi. Luonnollisesti samalla tulee testattua myös melkoinen määrä patruunoita, joten Sakon patruunat saattavatkin olla markkinoiden testatuimpia.

Tehtaalla työskentelee tänä päivänä noin 350 henkeä ja käyttämällä runsaasti kotimaisia alihankkijoita, Sako on merkittävä työllistäjä erityisesti Riihimäen seudulla, mutta myös koko maassa. Patruunatuotantoon Sako alkoi satsata vahvasti vuonna 2012 ja tuotantomäärät päätyvät noin 15 miljoonan patruunan kieppeille vuonna 2021.

Sakon historia on lähes yhtä pitkä, kuin itsenäisen Suomen. Tehtaan tuotteilla on tuosta itsenäisyydestä myös muutamaan otteeseen pidetty kiinni. Sakon ja Suomen historiat kietoutuvat toisiinsa heijastellen muutoksia ja trendejä koko Sakon olemassaolon aikana. Vuosisadan aikana on tehtaalla eletty monenlaisia hetkiä hyvistä nousukausista maailmaa ravisteleviin lamoihin ja kansakunnan kohtalonhetkiin. Onkin hienoa ajatella, miten kovalla työllä ja innovaatiolla voi Suomessa pienestä asesepänpajasta kasvaa yksi maailman suurimmista ja epäilemättä parhaista asevalmistajista!

Suomen metsästysmuseo avaa varmasti käymisen arvoisen erikoisnäyttelyn 100-vuotiaan Sakon historiasta toukokuun alussa.

Sissos onnittelee 100-vuotiasta Sakoa!

Lähteet: Sako, Wikipedia, Suomen Sotilas, Jahdissa & Kalassa, Maaseudun tulevaisuus, Arma fennica